Ai niin, unohdin kertoa että miulla todettiin joku tyhmä anemiakin. Hemoglobiini kun sattui olemaan 76, ja tänään pitää mennä tarkastukseen. Jos se on laskenut tai pysynyt samana, niin se on reissu sairaalaan osastolle ja vastapuoleksi verenluovutukseen. Vitsi vähänkö olis hienoa, saisin ehkä irkkuverta ja sitten voisin saada pisamia ja punaset hiukset! Olen niin innoissani :)

Hupsista heijaa, taas on unohtanu kirjoittaa tänne vaikka niiiiiin paljon on taas ehtinyt tapahtua. Uusi kämppä on löydetty, kohta asunkin sitten ydinkeskustassa, ambulanssilla on taas kuljettu ja saatu paljon lisää ihania ystäviä.
Aloitetaanpa sitten alusta. Ensinnäkin, muutan tosiaan parin viikon päästä keskustaan, muutaman minuutin päähän Spirestä (tiedottomat googlettakaa), eli parempaa paikkaa saisi etsiä. Upea puulattioilla varustettu kaksio, kaksi makkaria joista toinen miulle ja toinen huippukivalle pariskunnalle. Tyttö on ruotsalainen, asunut täällä jo 6 vuotta ja poika irkku, opiskelee arkkitehtuuria. Kämppä on todella kaunis ja vain kaksi vuotta vanha ja kuten ehkä voi huomata, olen ihan hullun innoissani. Plus että kämpässä asustaa kaksi suloista kattia, joiden nimistä miulla ei kyllä ole mitään hajua, jotain monimutkaista ne varmaan oli. Mutta näinpä siis, sinne vaan :)
Ostin tässä vähän aikaa sitten leffakortin Cineworldiin, eli saa käydä katsomassa niin paljon leffoja kuin haluaa. Vuosihinta 210 euroa, eli 17,50 kuukaudessa, mikä tarkoittaa että kahden leffan kuukausivauhdilla kortti on ostanut itsensä jo sisään. Oon käyny katsomassa jo kauheeeesti leffoja, ja kaksi kauhuleffaakin, viimeksi eilen. Jukan ja Liinun kädet oli ehkä vähän puutuneet leffan jälkeen, ja takanaolijoilla oli hauskaa ku säikyin niin että kirkaisin monta kertaa. Hyi hyi hyi. Vacansy oli leffan nimi. ja EN SUOSITTELE.
Hmm..mitäs muuta mielenkiintoista on tapahtunut. No, astuin Pravda-nimisessä baarissa lasinsirun päälle, joka upposi kengän läpi jalkapohjaan ja luuhun asti. Ei se siinä useamman tequilan vauhdikkaassa menossa edes hulluna koskenut, mutta kun kiskaisin sirun irti, niin olikin sitten kenkä ja kädet ja lattia veressä. Hupsii. Eihän siinä sitten, mestan manageri saatteli takahuoneeseen ja soitti ambulanssin, ja sitten vietettiinkin Liinun kanssa loppuyö Mater Hospitalissa. En muuten suosittele sitäkään, joutui odottamaan 9 tuntia siitä huolimatta että tulin ambulanssilla ja Liinu pelkäsi että saan jonkun kohtauksen verenhukan takia. Useampi viikko sitten hypittiinkin kepeillä, ja Pravda onneksi maksaa kaiken.
Oli miulla vielä jotain muutakin jännää kerrottavaa, hitsiläinen.. eipä ku niin, ostin elämäni ekat korkkarit ja jopa kävelin niillä kaksi iltaa! Laura meinasi saada sydänkohtauksen kun kuuli tästä, thiihih. Olen vihdoinkin tyttö!

Ja viimeiseksi Suomen uutisia, loma lähenee, eli 13.7 lennän Suomeen Tampereelle, sieltä jollain ihme keinolla pikana Jyväskylään josta auto lainaksi ja Joensuuhun Ilosaareilemaan. Aika hyvä aloitus :)
Kaverit on täällä järkkäilemässä miulle jotain synttäriylläriä, vähän jänskättää kyllä ku ne ei kerro mitään. No, sen näkee sitten. Toivottavasti niiden, tai edes jonkun, harkintakyky pitää. Tähän asti sellaista ihmettä ei ole tapahtunut. Mutta se on nyt bling bling, jatkan töiden tekoa (hihihihi) ja jatketaan taas parin kuukauden päästä. Tai ehkä jopa aiemmin!

-Maija Poppanen-

Ahihihi, siinä teille epäilevät ellit, Maija-Leenapa pääsi Googlelle töihin \o/ .
8 haastattelun jälkeen tuli ilmoitus, että terveystarkastuksen jälkeen voin halutessani olla Googlen palkkalistoilla. On ehkä vähän pollea olo, siinä niille jotka luuli etten mie täällä pääse ku siivoojaksi. Pyh! Ja vielä järkyttävämpi uutinen, en edes aio ottaa paikkaa vastaan.

Pointtihan tässä on se, että miulle on tärkeätä viihtyä töissä. Se on aivan yksi ja sama, tai ainakin melkein, kuinka arvostettava työ sinäänsä olisi, tai edistäisikö se miun uraa tietotekniikan parissa. Mie en tällä saralla aio uraa rakentaa, en ikinä. Eli miulle paljon tärkeämpää on sellaiset asiat kuin työympäristö, mukava tiimi, stressaamaton työ, palkka jolla tulen toimeen, jne. Googlella en olisi missään tekemisissä asiakkaiden kanssa, ei mainittavaa yhteistyötä kollegoiden kanssa, eikä siis täten pahemmin mitään sosiaalista kanssakäymistä. Miut paremmin tuntevat tietävät, että päähän siinä hajoaisi. Ja mie ku tykkään päästäni, nii en tahdo. Se siitä siis.

Muuten taas menee ihan hienosti, yleensä vaan työpäivien jälkeen on niin väsy ettei jaksa mitenkään lähteä yhtään mihinkään. Tänään tosin, keskiviikon kunniaksi, voisi pyörähtää vaikka Bulmersilla keskustass, varsinkin kun vaihdoin tiimikaverin kanssa vuoroja niin, että menen huomenna iltaan. Eli 10.30-19.00. Perjantaina sitten taas oma vuoro, eli 6.30-15. Paljon kivempi, pääsee aikaisemmin viikonlopun viettoon. Hyvä hyvä hyvä.

Joo, jospa sitä jatkaisi taas töitä, niin ahkerasti kun olen tämänkin aamun hoitanut. Vastannut yhteen puheluun ja sanonut että sori, en puhu saksaa, jolloin asiakas löi luurin kiinni. Taidankin pohtia uudestaan sitä Googlea..

Viikonloppu nimittäin. Olihan aikas vauhdikas taasen kerran. Tulipa jopa mieleen hankkia harrastuksia ettei kaikki vapaa-aika mene aina samoissa merkeissä. Toisaalta, mitäpä sitä turhaa, on se elämä hauskaa näinkin :) Torstaina tuli hieman lähdettyä juhlimaan, oli niin kaunis päiväkin ja kaikkea. Suoraan töistä siis Liffeyn varteen pussihäppää nauttimaan VV:n, Ullan, Marin, Johannan ja Katin kanssa. Olihan hilpeätä kyllä, ainakin hetkittäin. Iltahan jatkui siitä sitten normaaliin tapaan Eamoniin, jossa olin luvannu tavata Daven irkkututtavuuden elokuulta. Mie muuten tosissaan näköjään juon miehet komeiksi, tai sitten taso on puolessa vuodessa noussut jonkin verran, hihih. Elkää nyt tosissaan ottako, vitsi vitsi.

Jotenkin sitä tuli eksyttyä ruotsalaisten kämpille yöksi, ja aamulla kuuteen töihin meneminen jäi sitten väliin. Olin itse asiassa aamulla vielä hyvinkin pirteänä (lue kännissä) lähdössä, mutta muisti oli tehnyt pienen kepposen. Olin vieruskaverin mukaan yöllä soittanut Planning Deskiin, eli paikkaan johon pitää ilmoittaa jos on kipeänä, tuohon aikaan yöstä siis jättää käytännössä viesti vastaajaan, jossa ilmoittaa tarvittavat tiedot. Puhelu oli mennyt kutakuinkin näin:

"Hi, this is Maija-Leena, I THINK that my employee number is ********, I can't remember my phone number, my manager is Domnhall something, I really don't know how to pronounce that, SORRY. My team leader is Irmeli Saaristo (nimi muutettu) but you have to say it like in Finnish style, Irrrrrrrrmeli Ssshaaarrrrristo. And what else I was suppost to tell you, well call me if I missed something. Oh yeah, the reason why I was calling is that I'm sick. Hejdå ja hölökynkölökyn!"

Että jos tosiaan niitä harrastuksia sitten vaikka.. No ei, kerrankos sitä sattuu itse kullekin, ei se niin vaarallista ole. Viikonloppu sitten jatkui siitä, perjantaina Vestendiin kavereiden kämpille maistelemaan Bulmersia ja pelaamaan ristiseiskaa. Voitin muuten aika monta kertaa, vähänkö olen hyvä. No en oikeesti. Tai no saatan joskus olla. No joo.

Lauantaina olikin sitten kivaa, kun tuo Ulla perkele raijasi miehensä meille ja herättivät koko talon. Hihi, oli se kyllä oikeesti kivaa. Siitä sitten lähdettiin keskustaan joen rantaan kikkailemaan, sama pöhis ku torstaina. Paitsi että Ulla oli ihan hillittömässä kännissä ja lähdin lopulta yksin baariin, kun muilla loppui kunto. Amatöörimäistä. Joku mielenkiintoinen ideahan se oli sitten lähteä yöllä viilettämään taksilla tiimikaverin kämpille, jossa tuli iltaa jatkettua aamuun asti. Tänään on sitten maanantaina ja pöhis sen mukainen, töissä istutaan tuplapalkalla ja ei meinaa silmät pysyä auki vaikka mitä tekisi. Pienen hetken kävin torkkumassa pöydän alla luurit päässä, mutta ei se ollut kauhean mukavaa. Meinasi ruveta aivastuttamaan. Hankkisivat parempia siivoajia tänne.Nii.

Tämän päivän suunnitelmiin kuuluu porvarimainen bussilla kotiin ajeleminen, vielä porvarillisempi ruoan tilaaminen kotiin ja hyvin aikainen nukkumaanmeno. Ei muuten näkyny pupuja eikä paljon muitakaan. Tai no ehkä vähän niitä pääsiäismunia. Thih. Muttei ollut miträän yllätystä sisällä. Aika tylsää. Ensi vuonna sitten, ehkä.

No okei, myönnetään sitten, pääsiäismunaahan sitä oikeasti odotetaan.. Huh, onpas kamalaa olla kipeänä töissä, maanantai ja tiistai meni kotona sängyn pohjalla, mutta nyt ei enää kukkaro antanut periksi jäädä löhöilemään, joten ei kun töihin vaan. En kyllä ole saanut mitään aikaiseksi, kunhan istun ja olen. Tämähän kuulostaa melkein siltä niin kuin joskus muulloin oikeasti tekisin jotain,hihi. Hieman houreista juttua saattaa lähteä, kuumeen piikkiin kaikki vaan.

Mitäköhän uutta juttua sitä kertoilisi..No, olen tässä alkanut harkitsemaan muuttoa keskustaan. Syitäkin on kertynyt jo monia. Ensimmäiseksi, mie haluaisin asua edes joskus keskellä tapahtumia (vrt. Mikkeli ja opiskeluaika), olla käyttämättä tuntia bussissa aina kun haluaa käydä kahvilla kavereiden kanssa ja säästää taksimaksuissa viikonloppuöisin kun Nitelinkin pysäkki on taas päässyt unohtumaan. Hyvä ensimmäinen syy. Toiseksi tykkään ihan liikaa omasta naamastani antaakseni Corduffin, paikallisen slummin, kakaroiden viskellä sitä kivillä bussin ikkunoiden läpi. Ja seuraavat syyt ovat vielä harkinnan alla.

On muuten aika jännä, miten ihmissuhdekuviot tapahtuu aina ryppäissä. Välissä ei tapahdu mitään ja sitten yhtäkkiä tapaat kaikki mielenkiintoiset ihmiset kerralla. Miten siinä sitten tulisi käyttäytyä, antaa vastakkaisten osapuolien olettaa että ovat ainuita, myöntää suoraan etteivät ole ainoita taottavia rautoja vai oikeasti keskittyä yhteen ja huomata jossain vaiheessa sen yhden olleen väärä yksi? Hirmu hankalaa. Joka tapauksessa, olen hieman harjoitellut portugalia. Ja tiedän missä San Paolo sijaitsee. Että en mie nyt ihan patalaiska ole tiedon hankkimisen suhteen. Niin :)

Olsikohan se Ulla jo tyytyväinen, en mie jaksa rnää enempi kirjoittaa. Väsyttää ja on nälkä ja tekee mieli kaakaota. Vali vali vali.

Ai niin, rastakuva vielä loppuun niin loppuu rutina todisteiden puuttumisesta. Tack och adjö!