Yleensä ottaen inhoan valittavia ihmisiä, mutta valitan nyt itsekin. Itseinhoa siis luvassa. Minä en ole aamuihminen. Miusta ei sellaista saa vaikka mitä tekisi. Mutta kovasti tämä firma yrittää, seuraavat kolme viikkoa työt alkaa viideltä. Taksi hakee puoli viideltä. Kello soi neljältä. Ja nukkumaan pitää mennä melkeinpä heti kun kotiin pääsee. Viikonlopun merkitys sen kuin kasvaa..

Eilen sattui hauska tapaus. En tiennyt että IBM:llä voi olla töissä suomalaisia, jotka eivät ole kuulleetkaan IRCquoteista. Tokihan ojnsin auttavan käteni ja linkitin eksyneet lampaat sivustolle. Tästä seuraamuksena ihmiset, jotka työskentelevät toisella puolella taloa, saivat ihmetellä hillitöntä naurua ja kikatusta. Miten kaksi pientä naista saakin niin paljon ääntä aikaan :). Eilinen oli siis hauska päivä, kirjaimellisesti. Tästä aamustakaan ei läpän heittoa puuttunut, ohessa pientä esimerkkiä:

Yötyöntekijä linkitti:

http://tunnustuksien.luola.net/index.php?id=746

minä:                            ähihih
työntekijä 2.                 jaa mitäs ihmeellistä tossa, toihan on ihan terve tyyppi!
työntekijä 3.                 no kylhän se siltä vaikuttaa ellei se saa jtn kiksejä junista kans :D
työntekijä 2.                 ja vaikka sais niin ei sekään nyt kovin sairasta kai olis..
työntekijä 3.                 hehe, eli voisit tapailla miestä joka pitää sua sohvalla ja sängyssään junavaunua?
työntekijä 2.                 erm ehken sentään..mutta jos se pitää mua sohvalla junavaunussa niin se vois vielä mennä .........siis jos se on mun kanssa sillä sohvalla!

minä:                            hoho,luin väärin, luin että tossa luki et ..miestä joka pitäis sua sohvalla ja sängyssä junavaununa. thihih.

työntekijä 2.                 HAHAHAHA :D
minä:                           koska siinä vaiheessa vois mennä hermo ku pitäis kesken kiihkeimpien hetkien huutaa TUUT TUUT!

minä:                           tai "saavumme juuri Pieksämäen asemalle.."
työntekijä 2.               HAHAHA :D
työntekijä 4.               ja asunnossa ei saa kuunnella kuin kari tapion "ja juna kulkee vaan" biisiä.
työntekijä 3.               : D
minä:                         ja jos liikkuu paikasta toiseen, pitää hokea tsukutsukutsuku ja välillä vinkua ja tottakai käsien pitää tehdä sitä junaliikettä sivuilla.

Tämän siitä saa kun ihmiset laitetaan töihin kesken unien. Juttujen taso ja asiakastyytyväisyys saattaa kärsiä, tai sitten ei. Riippuu onko soittajan/mailaajan toiveissa saada huumorintajuista vai asiallista palvelua. Niiden yhistäminen kun on välillä ylitsepääsemättömän vaikeaa. Vara- Team Leader kävi äsken varoittamassa, että tällä tuulella saattaa katosta hulahtaa vettä suoraan mun istumapaikalle. Sitä odotellessa. Ja pohtiessa vaihtoehtojam, pelastaako itsensä vaiko tietokoneen. Paha paikka. Tässä se tosinörtti punnitaan..

Rahavaratkin on vähissä. Hyvin hyvin vähissä. Ja tiedetään tiedetään, oma vika kun en ole hakenut PPS-numeroa (Irlannissa vaadittava "sosiaaliturvatunnus", joka vaaditaan työtä tekeviltä ja jonka saamisen jälkeen voi lähettää veropaperit veroprosentin laskemiseksi hätäverotasolta normaaliin), mutta olen kyllä yrittänyt. monta monituista kertaa. PPS-numeron hakemiseksi tarvitsee mennä sosiaalitoimistoon. PPS-numeroita jaetaan vain ennen kello puoli kahta päivällä, ja se on aikaisin aika jolloin voin päästä töistä. Syy numero yksi. Loput selitykset kertovat hyvistä yrityksistä..

1. kerta.  Olin kävelemässä toimistoa kohti. Lähdin ylittämään tietä, ja koska autoja tuli joka suunnasta, juoksin tien yli mahdollisimman nopeasti. Pääsin kyllä toiselle puolelle, mutta liukastuin/kompastuin, ja kaaduin nenä edellä maahan. Ohikulkeva kiltti mieshenkilö saattoi nenä veressä olevan murheellisen tytön kotiin.
2. kerta. Kävelin toisen kämppikseni kanssa kohti kyseistä toimistoa, joka btw. sijaitsee Lidlin takana. Sama tie kyseessä kuin viimeksi, nyt turvallisesti jalkakäytävällä. Autoja ajaa ohi, ja yksi ohikulkevista autoista alkoi pesemään ikkunoitaan kovassa tuulessa. Lasol ei muuten oikeasti maistu kovin hyvälle, käykää lapset kouluja. Hieman tuoksahtaen pääsimme perille, mutta toimisto oli kiinni. Ainakin meidän osalta.
3. kerta. Lähdin asiakseni aamusta käymään, ainoana arkipäivävapaanani. Toimisto kiinni alennusmyyntien takia.
4. kerta. Edessäpäin..

Muuten menee kyllä ihan hienosti. Kavereita on tullut paljon lisää, vanhojen kanssa pidetään yhteyttä ja talokin alkaa lämmetä. Nyt se on jopa siisti, päätimme viime viikonloppuna yhteisestä sopimuksesta ettemme kutsu ruotsalaisia kylään. Pieni päätös tekee ihmeitä. Eipä kai tässä muuta, jospa jatkaisi tunnusten odottamista että pääsisi kunnon töihin, ja kuluttaisi aikaa normaaliin tapaan irkin ja mesen seurassa. IBM:n ensimmäisiä sääntöjä, älä lataa MITÄÄN koneelle, mikä ei liity työtehtäviin.
                                         SECURITY VIOLENCE!
Hyvää päivänjatkoa kaikille, vielä 5,5 tuntia jäljellä ja tupakat loppu. Siinäpä syy itkuun :)