Warrenstownin Wiidakko

Anemia

2007-06-25T16:26:00+03:00

Ai niin, unohdin kertoa että miulla todettiin joku tyhmä anemiakin. Hemoglobiini kun sattui olemaan 76, ja tänään pitää mennä tarkastukseen. Jos se on laskenut tai pysynyt samana, niin se on reissu sairaalaan osastolle ja vastapuoleksi verenluovutukseen. Vitsi vähänkö olis hienoa, saisin ehkä irkkuverta ja sitten voisin saada pisamia ja punaset hiukset! Olen niin innoissani :)

Oho, unohdin taas..

2007-06-25T16:11:00+03:00

Hupsista heijaa, taas on unohtanu kirjoittaa tänne vaikka niiiiiin paljon on taas ehtinyt tapahtua. Uusi kämppä on löydetty, kohta asunkin sitten ydinkeskustassa, ambulanssilla on taas kuljettu ja saatu paljon lisää ihania ystäviä.
Aloitetaanpa sitten alusta. Ensinnäkin, muutan tosiaan parin viikon päästä keskustaan, muutaman minuutin päähän Spirestä (tiedottomat googlettakaa), eli parempaa paikkaa saisi etsiä. Upea puulattioilla varustettu kaksio, kaksi makkaria joista toinen miulle ja toinen huippukivalle pariskunnalle. Tyttö on ruotsalainen, asunut täällä jo 6 vuotta ja poika irkku, opiskelee arkkitehtuuria. Kämppä on todella kaunis ja vain kaksi vuotta vanha ja kuten ehkä voi huomata, olen ihan hullun innoissani. Plus että kämpässä asustaa kaksi suloista kattia, joiden nimistä miulla ei kyllä ole mitään hajua, jotain monimutkaista ne varmaan oli. Mutta näinpä siis, sinne vaan :)
Ostin tässä vähän aikaa sitten leffakortin Cineworldiin, eli saa käydä katsomassa niin paljon leffoja kuin haluaa. Vuosihinta 210 euroa, eli 17,50 kuukaudessa, mikä tarkoittaa että kahden leffan kuukausivauhdilla kortti on ostanut itsensä jo sisään. Oon käyny katsomassa jo kauheeeesti leffoja, ja kaksi kauhuleffaakin, viimeksi eilen. Jukan ja Liinun kädet oli ehkä vähän puutuneet leffan jälkeen, ja takanaolijoilla oli hauskaa ku säikyin niin että kirkaisin monta kertaa. Hyi hyi hyi. Vacansy oli leffan nimi. ja EN SUOSITTELE.
Hmm..mitäs muuta mielenkiintoista on tapahtunut. No, astuin Pravda-nimisessä baarissa lasinsirun päälle, joka upposi kengän läpi jalkapohjaan ja luuhun asti. Ei se siinä useamman tequilan vauhdikkaassa menossa edes hulluna koskenut, mutta kun kiskaisin sirun irti, niin olikin sitten kenkä ja kädet ja lattia veressä. Hupsii. Eihän siinä sitten, mestan manageri saatteli takahuoneeseen ja soitti ambulanssin, ja sitten vietettiinkin Liinun kanssa loppuyö Mater Hospitalissa. En muuten suosittele sitäkään, joutui odottamaan 9 tuntia siitä huolimatta että tulin ambulanssilla ja Liinu pelkäsi että saan jonkun kohtauksen verenhukan takia. Useampi viikko sitten hypittiinkin kepeillä, ja Pravda onneksi maksaa kaiken.
Oli miulla vielä jotain muutakin jännää kerrottavaa, hitsiläinen.. eipä ku niin, ostin elämäni ekat korkkarit ja jopa kävelin niillä kaksi iltaa! Laura meinasi saada sydänkohtauksen kun kuuli tästä, thiihih. Olen vihdoinkin tyttö!

Ja viimeiseksi Suomen uutisia, loma lähenee, eli 13.7 lennän Suomeen Tampereelle, sieltä jollain ihme keinolla pikana Jyväskylään josta auto lainaksi ja Joensuuhun Ilosaareilemaan. Aika hyvä aloitus :)
Kaverit on täällä järkkäilemässä miulle jotain synttäriylläriä, vähän jänskättää kyllä ku ne ei kerro mitään. No, sen näkee sitten. Toivottavasti niiden, tai edes jonkun, harkintakyky pitää. Tähän asti sellaista ihmettä ei ole tapahtunut. Mutta se on nyt bling bling, jatkan töiden tekoa (hihihihi) ja jatketaan taas parin kuukauden päästä. Tai ehkä jopa aiemmin!

-Maija Poppanen-

Google!

2007-04-11T09:39:00+03:00

Ahihihi, siinä teille epäilevät ellit, Maija-Leenapa pääsi Googlelle töihin \o/ .
8 haastattelun jälkeen tuli ilmoitus, että terveystarkastuksen jälkeen voin halutessani olla Googlen palkkalistoilla. On ehkä vähän pollea olo, siinä niille jotka luuli etten mie täällä pääse ku siivoojaksi. Pyh! Ja vielä järkyttävämpi uutinen, en edes aio ottaa paikkaa vastaan.

Pointtihan tässä on se, että miulle on tärkeätä viihtyä töissä. Se on aivan yksi ja sama, tai ainakin melkein, kuinka arvostettava työ sinäänsä olisi, tai edistäisikö se miun uraa tietotekniikan parissa. Mie en tällä saralla aio uraa rakentaa, en ikinä. Eli miulle paljon tärkeämpää on sellaiset asiat kuin työympäristö, mukava tiimi, stressaamaton työ, palkka jolla tulen toimeen, jne. Googlella en olisi missään tekemisissä asiakkaiden kanssa, ei mainittavaa yhteistyötä kollegoiden kanssa, eikä siis täten pahemmin mitään sosiaalista kanssakäymistä. Miut paremmin tuntevat tietävät, että päähän siinä hajoaisi. Ja mie ku tykkään päästäni, nii en tahdo. Se siitä siis.

Muuten taas menee ihan hienosti, yleensä vaan työpäivien jälkeen on niin väsy ettei jaksa mitenkään lähteä yhtään mihinkään. Tänään tosin, keskiviikon kunniaksi, voisi pyörähtää vaikka Bulmersilla keskustass, varsinkin kun vaihdoin tiimikaverin kanssa vuoroja niin, että menen huomenna iltaan. Eli 10.30-19.00. Perjantaina sitten taas oma vuoro, eli 6.30-15. Paljon kivempi, pääsee aikaisemmin viikonlopun viettoon. Hyvä hyvä hyvä.

Joo, jospa sitä jatkaisi taas töitä, niin ahkerasti kun olen tämänkin aamun hoitanut. Vastannut yhteen puheluun ja sanonut että sori, en puhu saksaa, jolloin asiakas löi luurin kiinni. Taidankin pohtia uudestaan sitä Googlea..

Ja niin se on taas ohi..

2007-04-09T17:36:00+03:00

Viikonloppu nimittäin. Olihan aikas vauhdikas taasen kerran. Tulipa jopa mieleen hankkia harrastuksia ettei kaikki vapaa-aika mene aina samoissa merkeissä. Toisaalta, mitäpä sitä turhaa, on se elämä hauskaa näinkin :) Torstaina tuli hieman lähdettyä juhlimaan, oli niin kaunis päiväkin ja kaikkea. Suoraan töistä siis Liffeyn varteen pussihäppää nauttimaan VV:n, Ullan, Marin, Johannan ja Katin kanssa. Olihan hilpeätä kyllä, ainakin hetkittäin. Iltahan jatkui siitä sitten normaaliin tapaan Eamoniin, jossa olin luvannu tavata Daven irkkututtavuuden elokuulta. Mie muuten tosissaan näköjään juon miehet komeiksi, tai sitten taso on puolessa vuodessa noussut jonkin verran, hihih. Elkää nyt tosissaan ottako, vitsi vitsi.

Jotenkin sitä tuli eksyttyä ruotsalaisten kämpille yöksi, ja aamulla kuuteen töihin meneminen jäi sitten väliin. Olin itse asiassa aamulla vielä hyvinkin pirteänä (lue kännissä) lähdössä, mutta muisti oli tehnyt pienen kepposen. Olin vieruskaverin mukaan yöllä soittanut Planning Deskiin, eli paikkaan johon pitää ilmoittaa jos on kipeänä, tuohon aikaan yöstä siis jättää käytännössä viesti vastaajaan, jossa ilmoittaa tarvittavat tiedot. Puhelu oli mennyt kutakuinkin näin:

"Hi, this is Maija-Leena, I THINK that my employee number is ********, I can't remember my phone number, my manager is Domnhall something, I really don't know how to pronounce that, SORRY. My team leader is Irmeli Saaristo (nimi muutettu) but you have to say it like in Finnish style, Irrrrrrrrmeli Ssshaaarrrrristo. And what else I was suppost to tell you, well call me if I missed something. Oh yeah, the reason why I was calling is that I'm sick. Hejdå ja hölökynkölökyn!"

Että jos tosiaan niitä harrastuksia sitten vaikka.. No ei, kerrankos sitä sattuu itse kullekin, ei se niin vaarallista ole. Viikonloppu sitten jatkui siitä, perjantaina Vestendiin kavereiden kämpille maistelemaan Bulmersia ja pelaamaan ristiseiskaa. Voitin muuten aika monta kertaa, vähänkö olen hyvä. No en oikeesti. Tai no saatan joskus olla. No joo.

Lauantaina olikin sitten kivaa, kun tuo Ulla perkele raijasi miehensä meille ja herättivät koko talon. Hihi, oli se kyllä oikeesti kivaa. Siitä sitten lähdettiin keskustaan joen rantaan kikkailemaan, sama pöhis ku torstaina. Paitsi että Ulla oli ihan hillittömässä kännissä ja lähdin lopulta yksin baariin, kun muilla loppui kunto. Amatöörimäistä. Joku mielenkiintoinen ideahan se oli sitten lähteä yöllä viilettämään taksilla tiimikaverin kämpille, jossa tuli iltaa jatkettua aamuun asti. Tänään on sitten maanantaina ja pöhis sen mukainen, töissä istutaan tuplapalkalla ja ei meinaa silmät pysyä auki vaikka mitä tekisi. Pienen hetken kävin torkkumassa pöydän alla luurit päässä, mutta ei se ollut kauhean mukavaa. Meinasi ruveta aivastuttamaan. Hankkisivat parempia siivoajia tänne.Nii.

Tämän päivän suunnitelmiin kuuluu porvarimainen bussilla kotiin ajeleminen, vielä porvarillisempi ruoan tilaaminen kotiin ja hyvin aikainen nukkumaanmeno. Ei muuten näkyny pupuja eikä paljon muitakaan. Tai no ehkä vähän niitä pääsiäismunia. Thih. Muttei ollut miträän yllätystä sisällä. Aika tylsää. Ensi vuonna sitten, ehkä.

Pääsiäispupua odotellessa.

2007-04-04T09:48:00+03:00

No okei, myönnetään sitten, pääsiäismunaahan sitä oikeasti odotetaan.. Huh, onpas kamalaa olla kipeänä töissä, maanantai ja tiistai meni kotona sängyn pohjalla, mutta nyt ei enää kukkaro antanut periksi jäädä löhöilemään, joten ei kun töihin vaan. En kyllä ole saanut mitään aikaiseksi, kunhan istun ja olen. Tämähän kuulostaa melkein siltä niin kuin joskus muulloin oikeasti tekisin jotain,hihi. Hieman houreista juttua saattaa lähteä, kuumeen piikkiin kaikki vaan.

Mitäköhän uutta juttua sitä kertoilisi..No, olen tässä alkanut harkitsemaan muuttoa keskustaan. Syitäkin on kertynyt jo monia. Ensimmäiseksi, mie haluaisin asua edes joskus keskellä tapahtumia (vrt. Mikkeli ja opiskeluaika), olla käyttämättä tuntia bussissa aina kun haluaa käydä kahvilla kavereiden kanssa ja säästää taksimaksuissa viikonloppuöisin kun Nitelinkin pysäkki on taas päässyt unohtumaan. Hyvä ensimmäinen syy. Toiseksi tykkään ihan liikaa omasta naamastani antaakseni Corduffin, paikallisen slummin, kakaroiden viskellä sitä kivillä bussin ikkunoiden läpi. Ja seuraavat syyt ovat vielä harkinnan alla.

On muuten aika jännä, miten ihmissuhdekuviot tapahtuu aina ryppäissä. Välissä ei tapahdu mitään ja sitten yhtäkkiä tapaat kaikki mielenkiintoiset ihmiset kerralla. Miten siinä sitten tulisi käyttäytyä, antaa vastakkaisten osapuolien olettaa että ovat ainuita, myöntää suoraan etteivät ole ainoita taottavia rautoja vai oikeasti keskittyä yhteen ja huomata jossain vaiheessa sen yhden olleen väärä yksi? Hirmu hankalaa. Joka tapauksessa, olen hieman harjoitellut portugalia. Ja tiedän missä San Paolo sijaitsee. Että en mie nyt ihan patalaiska ole tiedon hankkimisen suhteen. Niin :)

Olsikohan se Ulla jo tyytyväinen, en mie jaksa rnää enempi kirjoittaa. Väsyttää ja on nälkä ja tekee mieli kaakaota. Vali vali vali.

Ai niin, rastakuva vielä loppuun niin loppuu rutina todisteiden puuttumisesta. Tack och adjö!

Tralalaa.

2007-02-26T19:53:00+02:00

No niin. Se on sitten maanantai-ilta ja taas yksi viikonloppu takana päin. Itse asiassa ensimmäinen lauantai jonka vietin ilman alkomaholin tippaakaan istuen kämpillä. Asiaan tosin saattaa vaikuttaa väkivallaton luonteeni ja keskustassa hallinnoineet Gardan (poliisin siis) rynnäkköjoukot. Kun lauantai-iltana, tai minä tahansa iltana, tulee Englanti vastaan Irlanti rugby-peli, kannattaa pysyä kotona jos on onnettomuusaltis. Jos joku ei sitä tiennyt, minulla on paha taipumus olla sellainen. Tai no ei, joskus vaan sattunut hupsusti. Ja ikinä ei omasta syystä, se nyt tuotakoon esiin tässä.

Hmm..mitäköhän uutta kerrottavaa tässä olisi. No ainakin se, ettei ikinä kannata mennä nigerialaiselle kampaajalle hankkimaan rastoja. Ei hyvä suunnitelma. Ja myöskään ei ikinä kannata antaa laittaa tai laittaa itse päähänsä Dax Waxia. Se ei sitten lähde millään pois. Alleviivaus sanalle ei millään. Pukukoodi ja pipo-huppu -yhdistelmä on hieman ristiriitainen. Tässä nyt viikon ollu hiukset ihan limassa. Huoh. Ja kyllä kyllä, kaikkea on kokeiltu. Tai ainakin melkein. Astianpesuaineella olen pessyt ehkä noin 20 kertaa. Sama ku pukeutuisi pilkkihaalariin auronkorannalle ruskettumisen maksimoinniksi. Myöskään mikään shampoo ei ole toiminut. Kynsilakanpoistoainekin tehosi vaan päänsisäisesti, ja liottamiseen ostettu viina meni illan viihdykkeeksi. Eli bannaan Dublinin afrikkalaiskampaamot.

Enpä ole tainnut mainita myöskään liftaamisen vaarallisuudesta. Tai no, ei se tapaus liftaamiseen oikeastaan liittynyt, vaan pelkästään pieniin sattumiin. Olinpa tässä jokin aika sitten keskustassa juhlimassa, ja yllättäen en osannutkaan laskea varojani kovin tarkkaan, joten kotiinlähdön aikaan lompakko huusikin eioota. Niinpä sitten peukku pystyyn ja jonkun pakettiauton kyytiin. Sattuipa sitten ikävästi, että ovi aukesi vauhdissa. Tähän kyllä olen koko ajan sanonut, että joku ulkopuolinen sen avasi, niin kuin asia varmasti onkin. Ilmeisesti sitten pamautin naamani ensin oveen ja tipuin takaraivo edellä katuun. Tai jotain sinne päin. Hieman pätkittäiset muistikuvat tapahtumasta. Joka tapauksessa lopputulos oli asteittainen herääminen sairaalasta, jossa päivystävä lääkäri, nuori ja komea mies, poltti juuri nenästä verisuonia kiinni. Noh, nimeä kysyttäessä vastasin olevani Mary O'brien Watervillesta, sairaalalaskujen pelossa. Saahan sitä joskus huijata, saahan?

Seuraavana maanantaina töissä olinkin sitten mielenkiintoinen näky: silmä mustana, käsi kantositeessä ja aivotärähdyksestä johtuen äkkinäistä liikehdintää naisten huoneen suuntaan. Oih, olinpa kyllä erinomaisen kaunis näky. Tiimikavereille tästä hieman noottia, jos kaveriin sattuu niin pilkkaaminen ja nauraminen on aika epälojaalia toimintaa. NIIN. Noh, se siitä. musta silmä hoidettu ja käsikin toimii solisluun paikalleen rusauttamisen takia.

Siirrytäänpä sitten Suomen lomaan. Olikin antoista aikaa. Baarimikoille huomioksi, jos ihminen tulee rentouttavalle lomalle, ilmaisten juomien tarjoaminen ei aja asiaansa. Tuloksena siis hillitön juhlintaputki, ja kamalaakin kamalempi lento kotiin. Mutta ystäviä oli ihana nähdä, ja tulipahan koettua julkinen baari-itkuilukin, tässä iässä. Hieman noloa ehkä, mutta enpähän ollut ainoa. Asiasta kukkaruukkuun, tai paremminkin toiseen pulloon, on se jännä että kun on hetken poissa hankien keskeltä, niin heti niihin kompastelee. Toisena lauantai-iltana olin turvallani aivan tasan koko ajan. Johtui varmaankin liukkaudesta.

Mutta juu, jospa sitä alkaisi töitäkin tekemään, onhan nuita vielä puoli tuntia jälelläkin.

Hip hei ja seuraavaan kertaan!

-Maija-

PPS-numero.

2007-01-12T13:18:00+02:00

Nyt voin olla ylpeä itsestäni. Kävin eilen anomassa PPS-numeroa. Olen siis sittenkin aktiivinen, vaikkakin hieman myöhässä. Tapahtuma itsessään oli hyvin irlantilaisesti hoidettu.. Pääsin töistä, ja kipitin linkkipysäkille odottamaan linja-autoa joka veisi miut sosiaalitoimiston paratiisiin. Odotusta piti olla noin viisi minuuttia, pysäkillä siis. Meni viisi minuuttia, kymmenen, viisitoista ja kaksikymmentä..tunnin päästä bussi lopulta tuli. Kymmenen minuutin jälkeen oli alkanut satamaan, joten täten voimme päätellä ulkonäön. Tuulikin sen verran että takista lenteli napit pitkin katuja. Päätepysäkiltä sain vielä kävellä jonkin matkaa kyseiseen toimistoon, ja sade oli enempikin tulva-aalto. Hiukset, takki ja laukku valu vettä ja sossutoimisto oli sillä hetkellä aika oikea valinta, jos ulkonäön perusteella päättelisi.

Itse toimisto oli täynnä puolalaisia, uuden Dublinin perustajia. PPS-numeroiden jakaminenhan virallisesti lopetetaan puoli kahdelta, ja kello oli tässä vaiheessa jo kolme. Ajattelin kuitenkin yrittää, jos mie jonkun jutun hallitsen niin se on puhuminen. Tarkemmin sanottuna ylipuhuminen.

Jonossa miua ennen seisoi joku hyvin siistin näköinen nuori mies, joka mulkoisi miua kuin pelkäisi kirppuja. Hmph. No, herra käveli sisään, ja kuulin ettei PPS:ää irronnut. Harmi, olin melkein myötätuntoinen..not. No, kävelin sitten perässä äänekkäästi litisevillä kengillä ja vettä valuvilla vaatteilla. Nainen katsoi hetken ja aloitti sanomaan jotain, mutta ehdin sopivasti keskeyttää ja aloittaa litanian: "I know that you don't give PPS numbers after 1.30 but I'm working every day when you're open and I really need it..and look at me, I ran from IBM in rain and.." ja tietysti iso NIISK. Täyttelin paperit, ja se oli sillä selvä. Luoja että mie olen hyvä. Edes jossain.

Sen sijaan tänään töissä..se siitä hyvästä. Sain vihdoin ja viimein kaikki tunnukset, mitä pelkäsinkin. Joudun siis tositoimiin. Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, mie en ole insinööri. Ja olen töissä IBM:n helpparissa. Neuvomassa niitä insinöörejä ongelmiensa kanssa. Täydellistä. Lopputulos varmasti nautittava.. No, teen tässä koko ajan paria mailia, mutta puhelimeen ole vielä mennyt. Maanantaiaamuna sitten, viideltä ei ole koko lössi ympärillä nauramassa miun neuvoille. No juu juu, tiedetään, ei ne naura pahalla mutta hmhm..Jooh. Onhan se aloitettava.

Onpas järkyttävä nälkä, voisi melkein hyppiä lunchille. Onneksi on enää 1,5 tuntia töitä, ja siitäkin puoli tuntia lounasta. Ja sitten viikonlopun viettoon, tykkää tykkää :P

Hauskat viikonloput kaikille!

Kerpele.

2007-01-11T11:00:00+02:00

Yleensä ottaen inhoan valittavia ihmisiä, mutta valitan nyt itsekin. Itseinhoa siis luvassa. Minä en ole aamuihminen. Miusta ei sellaista saa vaikka mitä tekisi. Mutta kovasti tämä firma yrittää, seuraavat kolme viikkoa työt alkaa viideltä. Taksi hakee puoli viideltä. Kello soi neljältä. Ja nukkumaan pitää mennä melkeinpä heti kun kotiin pääsee. Viikonlopun merkitys sen kuin kasvaa..

Eilen sattui hauska tapaus. En tiennyt että IBM:llä voi olla töissä suomalaisia, jotka eivät ole kuulleetkaan IRCquoteista. Tokihan ojnsin auttavan käteni ja linkitin eksyneet lampaat sivustolle. Tästä seuraamuksena ihmiset, jotka työskentelevät toisella puolella taloa, saivat ihmetellä hillitöntä naurua ja kikatusta. Miten kaksi pientä naista saakin niin paljon ääntä aikaan :). Eilinen oli siis hauska päivä, kirjaimellisesti. Tästä aamustakaan ei läpän heittoa puuttunut, ohessa pientä esimerkkiä:

Yötyöntekijä linkitti:

http://tunnustuksien.luola.net/index.php?id=746

minä:                         ähihih
työntekijä 2.               jaa mitäs ihmeellistä tossa, toihan on ihan terve tyyppi!
työntekijä 3.               no kylhän se siltä vaikuttaa ellei se saa jtn kiksejä junista kans :D
työntekijä 2.               ja vaikka sais niin ei sekään nyt kovin sairasta kai olis..
työntekijä 3.               hehe, eli voisit tapailla miestä joka pitää sua sohvalla ja sängyssään junavaunua?
työntekijä 2.                 erm ehken sentään..mutta jos se pitää mua sohvalla junavaunussa niin se vois vielä mennä .........siis jos se on mun kanssa sillä sohvalla!

minä:                            hoho,luin väärin, luin että tossa luki et ..miestä joka pitäis sua sohvalla ja sängyssä junavaununa. thihih.

työntekijä 2.               HAHAHAHA :D
minä:                           koska siinä vaiheessa vois mennä hermo ku pitäis kesken kiihkeimpien hetkien huutaa TUUT TUUT!

minä:                           tai "saavumme juuri Pieksämäen asemalle.."
työntekijä 2.               HAHAHA :D
työntekijä 4.               ja asunnossa ei saa kuunnella kuin kari tapion "ja juna kulkee vaan" biisiä.
työntekijä 3.               : D
minä:                         ja jos liikkuu paikasta toiseen, pitää hokea tsukutsukutsuku ja välillä vinkua ja tottakai käsien pitää tehdä sitä junaliikettä sivuilla.

Tämän siitä saa kun ihmiset laitetaan töihin kesken unien. Juttujen taso ja asiakastyytyväisyys saattaa kärsiä, tai sitten ei. Riippuu onko soittajan/mailaajan toiveissa saada huumorintajuista vai asiallista palvelua. Niiden yhistäminen kun on välillä ylitsepääsemättömän vaikeaa. Vara- Team Leader kävi äsken varoittamassa, että tällä tuulella saattaa katosta hulahtaa vettä suoraan mun istumapaikalle. Sitä odotellessa. Ja pohtiessa vaihtoehtojam, pelastaako itsensä vaiko tietokoneen. Paha paikka. Tässä se tosinörtti punnitaan..

Rahavaratkin on vähissä. Hyvin hyvin vähissä. Ja tiedetään tiedetään, oma vika kun en ole hakenut PPS-numeroa (Irlannissa vaadittava "sosiaaliturvatunnus", joka vaaditaan työtä tekeviltä ja jonka saamisen jälkeen voi lähettää veropaperit veroprosentin laskemiseksi hätäverotasolta normaaliin), mutta olen kyllä yrittänyt. monta monituista kertaa. PPS-numeron hakemiseksi tarvitsee mennä sosiaalitoimistoon. PPS-numeroita jaetaan vain ennen kello puoli kahta päivällä, ja se on aikaisin aika jolloin voin päästä töistä. Syy numero yksi. Loput selitykset kertovat hyvistä yrityksistä..

1. kerta. Olin kävelemässä toimistoa kohti. Lähdin ylittämään tietä, ja koska autoja tuli joka suunnasta, juoksin tien yli mahdollisimman nopeasti. Pääsin kyllä toiselle puolelle, mutta liukastuin/kompastuin, ja kaaduin nenä edellä maahan. Ohikulkeva kiltti mieshenkilö saattoi nenä veressä olevan murheellisen tytön kotiin.
2. kerta. Kävelin toisen kämppikseni kanssa kohti kyseistä toimistoa, joka btw. sijaitsee Lidlin takana. Sama tie kyseessä kuin viimeksi, nyt turvallisesti jalkakäytävällä. Autoja ajaa ohi, ja yksi ohikulkevista autoista alkoi pesemään ikkunoitaan kovassa tuulessa. Lasol ei muuten oikeasti maistu kovin hyvälle, käykää lapset kouluja. Hieman tuoksahtaen pääsimme perille, mutta toimisto oli kiinni. Ainakin meidän osalta.
3. kerta. Lähdin asiakseni aamusta käymään, ainoana arkipäivävapaanani. Toimisto kiinni alennusmyyntien takia.
4. kerta. Edessäpäin..

Muuten menee kyllä ihan hienosti. Kavereita on tullut paljon lisää, vanhojen kanssa pidetään yhteyttä ja talokin alkaa lämmetä. Nyt se on jopa siisti, päätimme viime viikonloppuna yhteisestä sopimuksesta ettemme kutsu ruotsalaisia kylään. Pieni päätös tekee ihmeitä. Eipä kai tässä muuta, jospa jatkaisi tunnusten odottamista että pääsisi kunnon töihin, ja kuluttaisi aikaa normaaliin tapaan irkin ja mesen seurassa. IBM:n ensimmäisiä sääntöjä, älä lataa MITÄÄN koneelle, mikä ei liity työtehtäviin.
   SECURITY VIOLENCE!
Hyvää päivänjatkoa kaikille, vielä 5,5 tuntia jäljellä ja tupakat loppu. Siinäpä syy itkuun :)

Etelän lämmössä.

2006-12-20T09:55:00+02:00

Huhhahhei, epäonnistunut suoritus karata Suomesta jonnekin lämpimämpään.. Kuukausi sitten muutin Dubliniin IBM:lle töihin, ja täällä sitä ollaan. Kello on paikallista aikaa kahdeksan ja väsyttää kuin pientä oravaa. Aamuherätykset ei koskaan ole ollut miun juttu. Saattanee tosin olla, että astetta vauhdikkaampi viikonloppu vaatii verojaan nyt takaisin. Joulukin taitaa olla tällä viikolla, fiilis on kyllä niin kateissa kun olla ja voi. Pipareista ja laatikoista ei tietoakaan ja työpaikan tarjoama joululounas oli enempi kuin hieman outo. En tosin kyllä valita, kun kerrankin sai ilmaista ruokaa.

Kämppä, omakotitalo kahden hyypiön kanssa jaettuna, on kylmempi kuin..no kylmä joka tapauksessa. Lämmitys on olemassa ja jopa toimii, mutta kaasulaskun loppusummaa pelätessä mieluummin istun makuupussin sisällä villahousut jalassa. Uhrautuminen on päivän sana.

Jahas jahas, jatkaisikohan sitä töitä. Paremmalla ajalla sitten enempi. Heip!